Äänekosken ja Laukaan kuntien rajan tuntumassa sijaitsevaa Hitonhautaa on viime vuosien aikana esitelty mediassa hienona retkikohteena, ja se onkin keskisen Suomen jylhin rotko. Hitonhauta on kokonaisuudessaan noin 500 metriä pitkä, 20 metriä leveä ja paikoin jopa 25 metriä syvä jyrkkäseinäinen rotkolaakso, joka on luultavasti jääkauden aikaisten sulavesivirtojen purkautumisuoma. Hitonhaudan alueella on nykyisellään varsin paljon erilaista virkistys- ja retkeilykäyttöä, aina omatoimisista retkeilijöistä talviaikaan järjestettyihin jääkiipeilytapahtumiin.
Hitonhaudan luontoarvot
Hitonhaudalla kävijälle ei ehkä aina tule mieleen, että rotkovajoamassa esiintyy vaateliasta ja herkkää kasvi- ja sammallajistoa, jota kulkijan on syytä varoa vahingoittamasta. Hitonhaudan rotko on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä kohde, joka eroaa ympäristöstään selvästi, ja muun muassa näistä syistä Hitonhauta on suojeltu jo 1980-luvun puolivälissä. Varjoisassa rotkossa vallitsee viileä ja kostea pienilmasto. Kalkkivaikutteinen kallioperä ja rotkon louhikkoisuus mahdollistavat monien pikkuruisten ekolokeroiden olemassaolon.
Hitonhaudalta on entuudestaan tiedossa uhanalaisia ja rauhoitettuja lajeja. Näihin kuuluvat:
- hitupihtisammal (Cephalozia macounii: äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu, erityisesti suojeltava laji, joka on mainittu EU:n luontodirektiivin II-liitteessä)
- hajuheinä (Cinna latifolia: silmälläpidettävä, rauhoitettu, EU:n luontodirektiivin II- ja IV-liitteiden laji)
- pikkusahasammal (Bazzania tricrenata: vaarantunut laji).
Myös Hitonhaudan lähiympäristössä on uhanalaisia luontotyyppejä ja Natura-luontotyyppejä. Näihin kuuluu esimerkiksi lehtoja ja erilaisia soita, jotka ovat herkkiä elinympäristöjä. Hitonhaudan rotkon kaakkoispäässä, kosteassa notkanteessa, on valuvetinen korpi. Korpinotko on kulutukselle altis ja se on kärsinyt rotkossa kävijöiden kulkemisesta.
Suojelumääräykset
Koska Hitonhaudan rotko on yksityinen luonnonsuojelualue, siellä liikkujan on noudatettava alueelle osoitetun suojelupäätöksen ehtoja. Suojelualue on perustettu Keski-Suomen lääninhallituksen päätöksellä 23.11.1984. Suojelun perusteissa mainitaan geologisten ja lajistollisten arvojen lisäksi se, että rotkolaakso kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan ja on huomioitu arvokkaana kohteena maakuntakaavoituksessa.
Suojelualueen perustamispäätöksessä Hitonhaudan rotkon alueella kielletään:
- ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen
- maa- ja kallioperän vahingoittaminen, muuttaminen ja maa-ainesten ottaminen
- metsän hakkuu, paitsi luvanvaraiset luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttötoimet (erillisellä poikkeusluvalla)
- kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen, lukuun ottamatta marjojen ja sienten poimimista
- metsästys
- eläinten häiritseminen ja pesien vahingoittaminen
- rakennusten, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen
- liikkuminen moottoriajoneuvoilla
- tulenteko, telttailu ja leiriytyminen
- roskaaminen
- koirien kuljettaminen ja aseiden kuljettaminen suojaamattomina
- ulkoilmakokousten ja –juhlien järjestäminen
- suunnistus- ym. maastokilpailut ja harjoitukset
- muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvan tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen.
Suojelumääräysten rikkominen on rangaistavaa luonnonsuojelulain nojalla. On hyvä huomata, että varsinaisen rotkon lisäksi Hitonhaudan läheisyydessä on muitakin suojelualueita, joita koskevat omat rajoituksensa. Niihin kuuluvat Hitonhaudan rotkoa ympäröivät alueet, jotka ovat enimmäkseen valtion luonnonsuojeluun tarkoitettuja maita, joita hallinnoi Metsähallitus. Yksityisomistuksessa ovat puolestaan esimerkiksi Harisen laavun ja Hitonhaudan rotkon välisen tien viereiset Hitonhaudan puronvarsi- ja lettokorven sekä Vähä-Harisen suojelualueet. Kokonaisuudessaan rotko ja sitä ympäröivät alueet kuuluvat Hitonhauta-Kylmähauta-Hirvasjoki -Natura 2000 -alueeseen.
Ohjeita Hitonhaudalla liikkumiseen
Hitonhaudan halki kulkee polku, jolle pääsee sen molemmista päistä, joko Laukaan Valkolan tai Äänekosken Hirvaskankaan suunnasta (ks. kartta alla). Valkolan suunnasta tultaessa Hitonhaudalle suunnataan Harisentien kautta. Harisentieltä kääntyy Hitonhaudantie kohti Iso-Harisen lampea. Hitonhaudantiellä on viitoitus parkkipaikalle, jonka läheltä löytyy Harisen laavu. Laavulla on kyläyhdistyksen ylläpitämä nuotiopaikka ja huussi. Laavulta kävellään polkua pitkin reilun kilometrin verran kohti rotkolaaksoa. Navigointiosoite on Hitonhaudantie 100, 41360 Laukaa.
Nelostietä pitkin tultaessa käännytään Hirvaskankaan ABC:n liittymästä kantatielle 69. Pian huoltoasemien jälkeen käännytään etelään vievälle Hitonlahdentielle, josta haarautuu Hirvelän kohdalla Äänekosken puoleinen Hitonhaudantie. Tie muuttuu huonokuntoiseksi, joten tältä kantilta saavuttaessa täytyy varautua kävelemään pidempi matka rotkolle saakka. Hitonhaudantiellä on opasteita, jotka ohjaavat pienelle parkkipaikalle. Parkkipaikalta jatketaan noin 500 metriä vanhan luontopolun alkupisteeseen, josta on rotkolaaksoon matkaa noin puolitoista kilometriä. Kulku onnistuu olemassa olevia reittejä pitkin, joskin ne ovat huonosti merkittyjä ja siksi kannattaa pitää karttaa mukana. Kävelyreitin varrella voi ihastella jääkauden jälkiä maisemassa; harjumänniköitä ja suppia.
Hitonhaudan rotkossa voi liikkua jokamiehenoikeuksien nojalla ja noudattaen suojelumääräyksiä. Hitonhaudan rotkon pohjalle ja sen lähiympäristöön on tallautunut retkeilijöiden toimesta polkuja, ja alueella liikkujan on hyvä pysyä näillä jo olemassa olevilla reiteillä. Rotkon reunoilla liikkuminen on vaarallista, sillä pudotus on korkea ja kiviaines helposti rapautuvaa. Rotkoon voi laskeutua sen jommastakummasta päästä; kumpikaan reitti ei ole esteetön eli kannattaa varautua haasteisiin. Rotkon pohjalla kulkijan on syytä olla varuillaan, sillä reunoilta lohkeaa aika-ajoin kiviä. Ja vaikka koira mainitaankin ihmisen parhaaksi ystäväksi, on koirien ulkoiluttaminen kielletty Hitonhaudan rotkossa. Kieltoa ei ole merkitty kyltillä maastoon mutta se käy ilmi suojelumääräyksistä.
Kun pitää nämä ohjeet mielessään, on Hitonhaudalla ilo liikkua ja retkikokemus on pysähdyttävä.
Hitonhauta Pyhä paikka? -hankkeessa
Pyhä paikka? -hankkeen taiteellinen ja tieteellinen toiminta kohdistuu Hitonhaudan rotkon suojelualueelle. Keski-Suomen ELY-keskus on myöntänyt hankkeelle suojelualueeseen kohdistuvan tutkimusluvan ja luvan poiketa alueen rauhoitussäädöksistä luonnonsuojelulain (1906/1996) mukaan (päätös KESELY/280/2020, 17.4.2020).
Hankkeessa selvitetään Hitonhaudan ja sen lähiympäristön suojelun prosessia ja Hitonhautaan kietoutuvia luontosuhteen näkökulmia. Hankkeessa myös toteutetaan elokuussa 2020 paikkasidonnainen esitys, jossa yleisö kulkee rotkolle ja sen halki pysähtyen seuraamaan lyhyitä esittäviä kohtauksia luontosuhteen ulottuvuuksista. Rotkon alueelle tehdään luontoselvitys, jotta esitys näytäntöineen voidaan toteuttaa luontoarvoja vaarantamatta. Luontoselvitys tuottaa myös uutta tietoa alueen lajistosta ja luontotyypeistä. Hitonhaudan käyttäminen tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan kohteena luo konkreettisen kosketuspinnan, jonka kautta suomalaisen luontosuhteen käsitettä voidaan havainnollistaa ja samalla ymmärtää syvällisemmin.
Hankkeeseen sisältyvän tapaustutkimuksen aineistot ja tulokset antavat tärkeää tietoa Hitonhaudan luontoarvoista ja alueella kävijöiden mieltymyksistä ja kokemuksista. Näitä tietoja on mahdollista jatkossa hyödyntää Hitonhaudan retkeilykäytön kestävyyden edistämisessä.
Lisää tietoa
Luonnonpaikan blogitekstit Hitonhaudasta löytyvät avainsanalla Hitonhauta
Löppönen ym. 2005: Luontoretkelle Keski-Suomeen. – Keski-Suomen ympäristökeskuksen opassarja 10.
Hitonhaudan rotkon luonnonsuojelualueen rauhoittamispäätös. Keski-Suomen lääninhallitus, 23.11.1984, Nro Y-997; YSA092607.
Natura-alueet Keski-Suomessa: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet?f=KeskiSuomen_ELYkeskus
Hitonhauta Retkipaikassa: https://retkipaikka.fi/hitonhauta-laukaa/